Yhden ajan loppu ja toisen alku!

Opinnäytetyö

Kesällä 2011 sain tietää koulupaikastani ajokinkujalla ja siitä seurasikin kämpän etsintä tampereelta, muutto ja hirmuinen jännitys taas koulun penkille palaamisesta. Syksyllä se sitten alkoi ja ala tuntui heti mielenkiintoiselta. Kouluun hakiessani minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista kokemusta ja tietoa autoista tai auton maalauksesta, mutta kiinnostus ja into oppia alaa oli sitäkin suurempi.

Alkuun koulussa oli teorioita ja asennuspuolen tunteja, joista myös pidin ja pääsin aika paljon oppimaan kaikkea oman auton huoltojen kautta. Eräänä alkutalven päivänä, kun piti oma auto ajaa halliin ja ihan vaan käsijarrua säädellä, niin päätin avata ikkunaa ja pienellä pakkasella se olikin jäässä ja sanoi räks. Ei sentään itse ikkuna hajonnut mutta ovipahvit ja kaikki kiskottiin irti, että pääsin vaihtamaan sinne uuden pienen muovisen osan. No tulipahan sekin opittua, enkä enää avaa sähköikkunoita pienelläkään pakkasella.

Joskus kakkosella minut, Laura ja Lilli valittiin tuutoreiksi. Sen jälkeen koulupäivät venyikin myöhäsemmiksi ja vapaapäiväni meni koulussa milloin missäkin askareissa ja töissä. Sain alussa aika paljon ns. vastuutehtäviä ja autettiin muita se mitä osattiin auttaa. 

Ensimmäisenä työnä teimme Lauran kanssa maalarien hallin oveen valitsemamme kuvan. Se oli ihan kiva ekana hommana vaikka se vaan pensseleillä siihen taiteiltiinkin. Monena päivänä keikuttiin tikkailla ja yritettiin saada tarkkaa jälkeä aikaan. Se piristi ihan kivasti hallia.

Yksi mielenkiintoinen ja hiukan erilainen homma oli alussa myös Pipsan kanssa, kun "entisöimme" vanhan amerikan matka-arkun. Arkun saranat oli aika heikossa hapessa ja muutenkin elämää nähnyt arkku, joten sitä piti käsitellä aika varovasti, että saatiin pysymään vielä lopussa yhtenä kappaleena. Se maalattiinkin jo ihan normi ruiskulla ja käytettiin tiettyihin kohtiin myös kynäruiskua. 

Eka ihan oma työ olikin veljeni auton lokari ja bensatankin luukku, joita väsäsinkin sitten ihan viimesen päälle ja moneen kertaan useiden eri sattumusten takia. Kolhuja, silikonireikää ja muuta kivaa tuli nähtyä lokarissa valmistumisen aikana. Lopulta osista tuli mielestäni tosi hyvät ja olin tyytyväinen tulokseen. Tämä homma opetti ensimmäisenä kärsivällisyyttä.

Kittaaminen on yksi hyvin oleellinen taito automaalarin elämässä ja, kun ei sitä hyvää pintaakaan saa huonoihin pohjiin tehtyä. Ekan kerran, kun kittiä sekottelin oli vaikea saada se mönjä pysymään edes niillä lastoilla ja vielä sekoittaa niin, että kovete sekoittuisi kunnolla. Sitten viimein saan sekoitettua mielestäni hyvin ja vedän ensimmäisen vedon kittiä kohteeseen ja HUPS! se olikin jo kuivunut kokkareiseksi. Noooooh... Parempi onni ensi kerralla. Kovin paljoa en ole päässyt koulun aikana kunnolla kittailemaan, enemmän vasta viimeisellä työssäoppipaikallani, jossa sainkin hyvin opetusta siinä, mutta harjoitus tekee mestarin ja eiköhän sitä vielä pääse kyllästymiseen asti tekemään. Tässä hyundain lokari ja rellun pyöränkaaret joita kittailin. Molemmat hommat oli joku muu aloittanut.

         

Muovinkorjausta kokeiltiin Tian kanssa, kun yhdestä puskurista löydettiin halkeama. 3M muovinkorjaus settiä käytettiin ja se oli aika näppärä ja aika helppo tehdä, kun siinä oli hyvät ohjeet ja saatiin Tarulta apua tarvittaessa. Maalaamiseen saakka en itse ollut mukana, mutta kitit sain vielä pistää.

Lasikuitukorjauskin tehtiin Tian kanssa Mersun lasikuitupuskuriin. Lasikuitumatolla kuidutus oli ihan helppo juttu, mutta lasikuitukitin levitys oli vähän hankalaa. Lopulta onnistui kuitenkin oikeen hyvin ja puskuri oli, kuin uusi.

Häivyttäminen minulle opetettiin Toyotalla työssäopissa, kun sain siellä ns. harjotuslokarin missä oli pieni vaurio kulmassa. 

Moottoripyörän osia sain myös väsätä Tian kanssa. Ne oli melko epätasaiset ja niitä kittailtiin jonkun verran. Haastavaa oli saada kitti hiottua pyöreiden muotojen mukaan tasaisesti. Osista tehtiin matta vihreät. Näistäkin tuli valmiina itselle sellanen kiva onnistumisen ilo.

Heppatraileriin tehtiin Lauran kanssa hevosen kuva ja teksti molemmille puolille. Kuvista oli tarkotus tehdä suurin piirtein samanlaiset molemmin puolin. Tehtiin molemmat puolet puoliksi. Piirrettiin kuva A4 paperilta kolminkertaiseksi suurennokseksi ruutujen avulla ja piirrettiin ns. vapaalla kädellä. Tässä oli myös muutamia mutkia matkassa ja kärsivällisyyttä vaadittiin, sekä hieman tarkkuutta.

Puupinnalle sain myös kosketusta kun maalasin Tian kanssa neljä tuolia ja pöydän. Se oli aika paljon erilainen maalattava pinta kuin pelti tai muut auton osien materiaalit. Puu imi maaliakin paljon enemmän ja sai vetää useamman ja märemmän kerroksen. Maalasin myös äitini keittiökaappien ovet, joiden maalauksessa tuli huolellisista useista rasvanpoistoista huolimatta kunnon silikonireiät, joista selvisin kuitenkin ja lopputulos oli hieno.

Ensimmäinen iso kunnon työni oli oman auton maalaus, jossa tuli myös käytyä kaikki kantapään kautta läpi ja muuttui odotettua isommaksi hommaksi. Tarinan opetus: Älä tee mitään kiireellä.

Toyotalla työssäopissa ylimaalasin Lexuksen Peten kanssa puoliksi.

Kolme vuotta on mennyt ihan hujauksessa ohi. Niihin on mahtunut paljon uutta ja ihmeellistä, monta hyvää ja monta huonoa päivää. Virheitä on tullut tehtyä niin paljon, ettei sormet ja varpaat riittäisi tuplanakaan, mutta niistä sitä on opittukin.

Eräs viisas maalari sanoi minulle kerran että: Hyvä maalari ei ole se joka ei tee virheitä, vaan se joka osaa korjata virheensä. 


Opiskelu automaalarin perustutkintoon oli tässä ja näillä eväillä nöyrästi lisää oppimaan!